Juhlavuoden juttusarja, osa 10: Mika Takalahti - Pesäpallomies onkin jalkapallomies?

6.10.2017

Löytyipä takana olevasta palkintohyllystä muutama muisto myös Mikan Ajax ajoilta.
Löytyipä takana olevasta palkintohyllystä muutama muisto myös Mikan Ajax ajoilta.

Juhlavuoden juttusarja on 12 osainen matka Ajax-Sarkkirannan seurahistoriaan, mutta myös nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen. Lisäksi saadaan kosketusta seuran ja jalkapallon merkitykseen. Matkaa tehdään henkilöhaastattelujen kautta. Haastateltavat henkilöt ovat tavalla tai toisella olleet mukana, tai ovat edelleen mukana Ajax-Sarkkirannan toiminnassa. 20:een vuoteen mahtuu monta mielenkiintoista tarinaa. Tervetuloa mukaan.

Mika Takalahti, siis sama Mika Takalahti, joka toimii Kempeleen Kirin pesäpallon valmennuspäällikkönä? Vastaus: Kyllä, sama mies. Nyt osa lukijoista vetää kahvit ja kanelipullat väärään kurkkuun. Mitä ihmettä pesäpalloilijoiden valmennuspäällikkö tekee Ajax-Sarkkirannan juhlavuoden juttusarjassa? Älkää hätäilkö arvon lukijat. Asialle on varsin looginen, seurahistoriaamme pohjautuva selitys. Selitys, joka on tietyllä tapaa ainutlaatuinen tai ainakin harvinainen urheiluhistoriassa.

Mika on nimittäin Ajax-Sarkkirannan seurahistorian ensimmäinen työntekijä. Tehtävänimike taisi olla joko junioripäällikkö tai valmennuspäällikkö. Ennen kuin mennään tuohon hetkeen, avataan kuitenkin Mikan aikaisempia vaiheita. Mika on kotoisin Kempeleestä ja kuusi vuotiaasta alkaen Kempeleen Kirin kasvatti. Jalkapalloa mies ei ole seurassa milloinkaan pelannut, mutta kaveriporukoissa kuitenkin. Määrällisesti melkoisen paljon, hänen omia sanojaan lainaten. Jalkapallolla on kuitenkin ollut hänen elämässään tärkeä rooli, ja laji kiehtoo, kuten saamme jutun myöhemmässä vaiheessa todeta.

Mika opiskeli Rovaniemellä liikunnanohjaajalinjalla. Kesät hän toimi pesäpallon valmennustehtävissä Kempeleen Kirissä. Noihin aikoihin Matti Kangas oli Ajax-Sarkkirannan puheenjohtaja ja hänen vaimonsa Marjo Kangas puolestaan Kempeleen Kirin pesäpallon juniorijaoston puheenjohtaja. Ajax, kuten KeKikin olivat tuolloin siinä tilanteessa, että alettiin kaipaamaan työntekijäresurssia päivittäisten asioiden hoitamiseen. Todennäköisesti samaan kotitalouteen osuneilla puheenjohtajuuksilla oli vaikutusta siihen, että suunnittelu seurojen yhteisen työntekijän palkkaamisesta sai alkunsa. Otolliset lähtökohdat ja maaperä hyödynnettiin ja sen seurauksena Mika Takalahti palkattiin seurojen yhteiseksi työntekijäksi vuonna 2008.

Lähtökohtaisesti kahden eri lajin seuran palveluksessa toimiminen kuulostaa haastavalta niin ajankäytöllisesti kuin myös osaamisen kannalta. Miten tällainen kombinaatio oli sitten toteutettavissa? ”Kyllähän siinä aikalailla tukka putkella mentiin.” Mika toteaa. ”Tein noin 12 tuntisia päiviä. Työpäivät koostuivat yleensä siitä, että tulin aamulla kotoani Oulun Heinäpäästä toimistollemme Pirilään, jossa toimi tuolloin muuten myös Laser HT. Tein aamupäivän toimistotöitä ja iltapäiväksi meninkin sitten vetämään kouluille liikuntakerhoja. Illalla oli sitten luvassa vielä seurojen harjoituksia tai jumppaohjausta.” Mika kuvaa normipäiväänsä.

Tehtävistä ei siis ollut puutetta ja monenlaista tekemistä riitti. ”Palkkani ei ollut mikään päätä huimaava, 1500€/kk. Tuo rakentui vielä siten, että siinä oli KeKin ja Ajaxin osuudet sekä nuo koulun rahoittamat liikuntakerhot. Tein lisätyönä edellä mainittua jumppaohjausta, jolla sai sitten palkkaa hieman lisää. Muistaakseni jumppaohjaukset toteutin Kempeleen Naisvoimistelijoiden palveluksessa, vai olisiko se ollut kunnan järjestämää toimintaa. En muista enää ihan niin tarkasti. Nuorena on näköjään jaksanut painaa.” Mika naurahtaa.

Millaisia erilaisia tehtäviä sitten Ajax-Sarkkirannan työnkuvaosioon kuului ja miten niistä selvittiin? ”Itseasiassa tehtävien hoito ei ollut mikään mahdoton yhtälö. Työ painottui pääosin toiminnan organisointiin ja esimerkiksi tietyissä valmentajakoulutuksissa vastasin nimenomaan organisoinnista, kun taas itse koulutuksen pitäjäksi järjestin alan ammattilaisen.” Mika avaa. ”Kouluttauduin kyllä itsekin jalkapallovalmentajana sekä erityisesti maalivahtivalmentaja, jotta pystyin oppimaan lisää ja toteuttamaan tehtäväni laadukkaasti. Toimin nimittäin Ajaxissa mm maalivahtivalmentajana, sekä naisten harrastejoukkueen valmentajana. Lisäksi vastasin myös seuran E-tyttöjen valmennuksesta, joten kontrasti oli ihan lajin sisälläkin aikamoinen. Näiden tehtävien lisäksi vastasin esimerkiksi jalkapallokoulujen ja pesäpallokoulujen järjestämisestä.” Mika muistelee.

Kuuluiko työhön tuohon aikaan mitään työsuhde-etuja? ”Tietysti työ urheilun parissa on jo tietynlainen työsuhde-etu, mutta yksi tärkeä pointti oli se, että liikuntakerhojen vetäjänä sain käydä yläasteella syömässä. Tämä oli tärkeää, sillä kaloreita kului päivien aikana melkoisesti. Olin tuohon aikaan varmasti elämäni parhaimmassa kunnossa. Tähän vaikuttivat mm 3-4 pesäpallotreeni/vko pelaajana sekä jumppien ohjaaminen.” Mika kertoo.

Miten työ Ajax-Sarkkirannassa sitten päättyi ja mitä matkalle on mahtunut sen jälkeen? ”Olin tehtävässä 1,5 vuotta. Niihin aikoihin suorat seuratuet tulivat käyttöön ja Ajax, kuten KeKikin hakivat tukea molemmat oman työntekijän palkkaukseen. Molemmat seurat saivatkin tuolloin hakemansa tuet. Hain kyllä itsekin molempien seurojen avoinna olleisiin tehtäviin, mutta en tullut valituksi. Ajaxin valmennuspäälliköksi valittiin tuolloin Kari Lindgren ja KeKin vastaavaan tehtävään Jarkko Kokko. Työttömäksi ei kuitenkaan tarvinnut jäädä sillä pääsin Marjo Kankaan avustuksella Ylikylän koululle koulunkäyntiavustajaksi. Toki tähän vaikutti myös se, että minulla on myös koulunkäyntiavustajan tutkinto.” Mika taustoittaa.

Veri veti kuitenkin urheilun- ja ennen kaikkea pesäpallon työtehtäviin. ”Taisin olla vain hieman yli kuukauden koulunkäyntiavustajana, kun sain paikan Turku pesiksen valmennuspäällikkönä. Näin ollen matka jatkui noin vuodeksi Aura-joen rannalle. Turussa pesäpallo ei ollut ihan ykköslaji, joten työ oli tietynlaista start-up toimintaa. Toki iso plussa omaan CV:en oli se, että toimin samalla naisten superpesisjoukkueen pelinjohtajana. Minulle tuli kuitenkin vuoden jälkeen mahdollisuus siirtyä valmennuspäälliköksi Raumalle ja tartuin siihen haasteeseen. Tämä johtui pitkälti siitä, että Rauma tarjosi Turkua paremman ympäristön pesäpallolle. Rauman keikka kestikin sitten viisi vuotta.” Mika kertaa.

Paluu Kempeleeseen koittikin sitten pienen sattuman kautta. ”Olimme tyttöystäväni kanssa miettineet paluuta kotikulmille, kun tapasin sattumalta Rannan Juskun Raumalla. Kysäisin olisiko KeKissä mitään töitä tarjolla ja noin vuosi siitä tehtävää löytyikin. Palatessani takaisin Ajax olikin siirtynyt jo halliaikaan. Muistan kuinka, ennen tuota hallia Lindgrenin Kari pyöritteli ajatusta siitä, että Ajax keskittyisi talvisin puhtaasti futsaliin käytössä olevista olosuhteista johtuen.” Mika avaa.

Yhteinen halli onkin yksi konkreettisimmista seurojen välisistä yhteistyömuodoista. Miten Mika sitten näkee yleisesti Ajax-Sarkkirannan ja Kempeleen Kirin yhteistyön? ”Aika harvoin pesäpallo ja jalkapallo menevät näin käsikädessä. Uskoisin tämän pohjaavan Kankaan Matin ja Marjon aikaan. Mielestäni yhteistyö toimii ja on kehittynyt hienosti. Varmaankin alkuaikoina osalla oli myös ristiriitaisia- ja kateellisiakin tunteita, kun Ajax tuli ryminällä Kempeleen urheilukartalle ja kumirouhetekonurmikentät tulivat sitä myötä myös Kempeleeseen. Yhteistyössä on kuitenkin voimansa ja siitä osoituksena ovat mm yhteiset hankkeet, kuten nykyinen hallihanke. Jatketaan vaan tällä hyvällä linjalla ja jos tapella tarvitsee niin tehdään se sitten vaikka Oulua vastaan.” Mika myhäilee.

Millaiset fiilikset Ajax-Sarkkirannan ajoista sitten jäi ja mikä loppujen lopuksi käänsi suurimman intohimon pesäpallon puolelle? ”Kaiken kaikkiaan oli kiva päästä kokeilemaan jalkapallonkin valmentamista ja kyllähän työ tekijäänsä opettaa. Sain paljon pääomaa tuleviin töihini tuolta ajalta. Suuret kiitokset Kankaan Matille ja Marjolle, että aikanaan minut tehtävään palkkasivat.” Mika kiittelee. ”Olen päässyt aikanaan valmentamaan myös jääkiekkoa D- ja B-junioreiden joukkueissa, joten eri lajien valmennuskokemusta löytyy ihan mukavasti. Pesäpallossa minua kiehtoo kuitenkin eniten muihin lajeihin verrattuna se, että koen pelinjohtajan osallistumisen ja vaikuttamisen peliin kaikkein vahvimmaksi.” Mika summaa.

Millainen Mikan suhde sitten on jalkapalloon ja mitä nostoja siltä puolelta löytyy? ”Ensimmäiset jalkapallon arvokisat mitkä muistan ovat Ruotsin EM-kisat 1992 sekä USAn MM-kisat 1994. Nuo ajat loivat minusta Hollannin maajoukkuefanin, sitä kautta Dennis Bergkamp fanin ja sitä kautta Arsenal fanin. Epäilen, että tuo Hollanti-Bergkamp-Arsenal fanitus lähti nimenomaan noista arvokisoista. Toinen vaihtoehto on, että äitini siskon mies aivopesi minut, sillä hän oli Arsenalin ja Bergkampin fani. Hän on tosin norjalainen, joten ainakaan sanallista aivopesua ei ihan mahdottomasti ole voinut olla.” Mika veistelee. ”Valioliigaa ja Arsenalia tulee seurattua kohtuullisen paljon edelleen ja kävin noin 10-vuotta takaperin katsomassa Arsenal-ManU matsin paikanpäälläkin. Tapahtumana tuo ottelu oli kyllä mahtava.” Mika tunnelmoi. ”Lisäksi täytyy todeta, että aikanaan lapsena mummolassa olen varmaan ajallisesti käyttänyt elämästäni useamman kuukauden Championchip managerin ja Football managerin pelaamiseen.” Mika huomauttaa.

Yhteistyötä symboloiden yhteisessä hallissa tehdyn haastattelun lopuksi Mika vetääkin kuvaavasti päälleen Arsenalin hupparin kuvan ottoa varten. ”Suomen jalkapallo- ja pesäpallosesongit ovat sen verran päällekkäin, että kyllä kotimaisen futiksen seuraaminen on todella vähäistä, kuten Ajaxinkin otteiden. Toki pyrin päivittämään tietojani silloin tällöin. Valioliigan ja Champions leaguen alkaessa on kuitenkin paremmin aikaa väijyä myös futista, onneksi.” Mika päättää.

Ajax-Sarkkiranta kiittää Mikaa seuramme eteen tehdystä merkittävästä työstä ja toivottaa onnea ja menestystä yhteistyöseuramme tehtävissä. Niin ja mitä otsikon kysymykseen tulee… Taitaa olla sopivasti molempia.